Kuka? Jimi Heikkinen
Oulun Lipon pelaaja sekä markkinoinnin ja myynnin seuratoimija
Edustanut pääosin Sotkamon Jymyä
7 SM-kultaa, 3 SM-hopeaa, 1 SM-pronssi
yli 500 sarjaottelua
Seitsenkertainen Suomen mestari Jimi Heikkinen sanoo, että huippu-urheilijan ammatista sekä menestyksestä huolimatta pesäpallo on hänelle yhä rakas harrastus. Sotkamon Jymyssä mainetta niittänyt mies teki paluun pelaajaksi kahdeksan vuoden tauon jälkeen viime kaudella Oulussa.
– Tosissaan pelaan yhä pesäpalloa, mutta silti se on vain rakas harrastus, koska mikään ei saa olla pakkopullaa, vain intohimoa, Jimi Heikkinen sanoo.
Ykköspesiskausi on pyörähtänyt käyntiin ja Heikkinenkin saa taas nauttia urheilusta.
– Pesäpallon viehätys on siinä, että lajissa mennään yhdessä matkaa kohti tavoitetta ja matka jatkuu, saavutettiin tavoite tai ei. Yhteisöllisyys oli minulle se tärkein syy, joka sytytti pesäpallon kipinän. Kun siihen lisää sen, että lajissa voi kilpailla – saada välillä kunnon adrenaliinihuuman – ja kaikki ne ystävät, jotka olen saanut lajin kautta, eihän tätä voi kuin rakastaa.
Aiemmalla aktiiviurallaan Jymyssä Heikkinen teki seuratyötä hallinnon puolella. Sitä hän tekee myös Oulun Lipossa toista vuotta.
– Harjoittelun ja pelien ohessa teen pari päivää viikossa seuralle yritysmyyntiä ja hankin sponsoreita. Minulle ydinjuttu on oma markkinointiyritykseni Tanssivat sudet.
Pesäpallo solutasolla
Sotkamon Vuokatissa syntyneelle pesäpallo on itsestään selvä asia. Heikkinen alkoi hutkia puumailalla 4-5-vuotiaana.
– Vuokatissa synnytään räpylä kädessä. Pesäpallo on meissä solutasolla ja kulkee aina mukana. Ei se silti ainoa urheilu ollut: kesät pelattiin pesäpalloa, talvisin jääkiekkoa ja hiihdettiin, syksyisin yleisurheiltiin.
Pesikseen tutustumisen ja liikunnallisuutta tukevan leikkimielisen harrastamisen voi hyvin aloittaa jo tarhaiässä. Kilpajoukkueeseen kuuluva joutuu rippikouluiässä harkitsemaan, haluaako keskittyä kilpaurheiluun vain kevyempään harrastamiseen. Heikkinen teki ratkaisun keskittyä pesäpalloon, kun hän aloitti opinnot Sotkamon urheilulukiossa.
Heikkinen korostaa, että lapsille ja nuorille on taattava mahdollisuuksia harrastaa liikuntaa monipuolisesti ja kokeilla useita erilaisia lajeja. Pesäpalloharrastuksen ydinajatuksena on hänen mukaansa se, että kaikilla on hauskaa ja kaikki saavat osallistua. Ne, joihin laji tosissaan iskee, he treenaavat myös omalla ajallaan ja valitsevat tietään jo sitä kautta. Yhteisissä treeneissä sen sijaan pitää taata jokaiselle tekemistä.
– Minua ei kukaan pakottanut pihapeleihin. Kävin Vuokatin Vedon yhteisharjoituksissa, mutta se oli vain pieni osa harrastamista, pihapelejä järjestettiin kaverien kanssa joka päivä. Paljon tehtiin myös vanhempien kanssa: lyötiin verkkoon ja kopiteltiin, koska pesäpallo oli vain niin hauskaa.
Motorikkaa ja sosiaalisuutta
Pesäpallo on motoriikkaa mukavasti kehittävä peli: siinä oppii heittämään ja juoksemaan ja ketteryysominaisuudet vahvistuvat. Toki tärkeässä roolissa on myös sosiaalisten taitojen kartuttaminen yhdessä tekemisen ja kisailun kautta.
– Jos pesäpallon pariin haluaa tulla, lapsella ja nuorella on mahdollisuuksia valita oma tasonsa oman mielenkiintonsa mukaisesti. Pesisleireilläkin on sekä kilpa- että harrasteryhmiä. Näin lajiin perehtymisen kuuluukin mennä.
Pesäpallo on edullinen laji harrastaa ja kynnys tulla mukaan on matala. Esimerkiksi Lipossa naperoikäisten vuosimaksu on sata euroa.
– Alkuun riittää, että on lenkkarit, tuulipuku tai verkkarit mukana. Seuroilta saa välineitä, jotta pääsee helposti kokeilemaan. Varustehankinnat, räpylän, mailan, kypärän ja myöhemmin piikkarit, ehtii tehdä sitten, jo jos päättää liittyä joukkueeseen.
Sivakan ja Lipon yhteistä pesäpallokoulua Heikkinen pitää erinomaisena tapana tutustua ammattilaisten ohjaamana lajiin. Lapset saavat näin myös mahdollisuuden kokeiluun ilman, että tarvitsee sitoutua seuraan.
Jos innostus iskee, Oulussa on huima potentiaali pelata pesäpalloa.
– Oulun seudulla on pitkät perinteet ja menestystä lajissa. Harrastepesistä pelataan paljon, ja tämäkin luo hienoja mahdollisuuksia uusille tulijoille, Jimi Heikkinen päättää.
