Joulu ei ole vuodenaika, vaan mielentila, sanoo Anu Nortcliffe. Hän aloitti joulun valmistelut syyskuussa ja näin käsityöt itselle, ystäville ja myyntiin syntyvät rauhassa, ajan kanssa. Jouluvalmistelut tuovat hänelle iloa, energiaa ja joulumielen.
Toppilan Paalikadun kerhohuoneessa leijuu tuoksujen sekamelska ja tilassa kaikuu nauru. Pirtinpöydälle kertyy eri värisiä tuikkuja, joista osa saa juhlallisen hilepinnan. Kynttiläntekijän Anu Nortcliffen posket punoittavat ja t-paitaan tarttuu steariinia, mutta se ei menoa haittaa. Hellalla sulaa parafiinikasvivahaa kynttilöitä varten. Mikähän väri ja tuoksu tuikkuihin tällä kertaa tulee?
”Teen meille suomalaisille epätavallisia tuoksuja, kuten joulusuukko, pipari, hasselpähkinä-cappuccino, vaniljalatte, suklaa ja mittusuklaa, kirsikankukka… Tilaan tuoksut ja vahan Englannista”, Anu kertoo.
Omaksi ilokseen hän on kynttiläntekoa kerran kokeillut, nyt hän tekee ison määrää tuikkuja ja isoja tuikkuja lasipurkkeihin myyntiin asti. Sairasloman aikana on ollut aikaa perehtyä kynttiläntekoon netin kautta, testata ja koepolttaa. Nyt tuotekehitystyö on tehty ja kynttilöitä syntyy pitkinä iltapuhteina.
Anu sanoo, että koko syksyn jatkunut sairasloma on ottanut koville: jotain ”tuhertamista” oli päiviin keksittävä. Anu on tehnyt aina käsillään ja suunnittelee jatkuvasti seuraavan joulun lahjaideoita ja myyntituotteita.
Kynttilät olivat lopulta helppo valinta, koska Anun kodissa kynttilät palavat läpi vuoden. ”Olen tehnyt jo aiemmin valokuusia, koristeita sekä paperi- ja käpykransseja. Sulo Vilen -pipojakin kudoin kuin seinähullu. Jotain uutta piti keksiä”, hän nauraa vahaa sulattaessaan.
Joulu tuo esiin parhaan itsestä
Muun muassa junatarjoilijan, ravintolakokin, baarimikon ja matkailuvirkailijan töitä tehnyt Anu on sielultaan jouluihminen. ”Joulu on olotila. Silloin ihmiset pyrkivät olemaan paras versio itsestään. Jos pystyy tuomaan joulun arkeen, pystyy aina olemaan paras versio itsestään”, hän sanoo.
Joulumieli saa jaksamaan ja ilon leviämään ympäristöön. Siksi Anulla on ainainen joulu. Hän ostaa joululahjoja tammikuun alennusmyynneistä seuraavaksi jouluksi ja valmistautuu pyhien tuloon pitkän kaavan ja ilon kautta.
”Meillä naisihmisillä on joulun alla niin valtavasti mietittävää. Kaikki asiat pitää miettiä kolmeen, neljään kertaan. Ruoka, lahjat, aikataulut, onhan se hirveää kuutioimista. Minullakin käy lauma ihmisiä jouluisin syömässä ja kaikille heille haluan antaa lahjan. He ovat läheisiämme ja ystäviä, joilla ei perhettä. ”
Anu ei panikoi. Kun aloittaa aikaisin, kaiken ehtii tehdä ilman turhaa stressiä. ”Kun pääsee joulun mielentilaan, ei tarvitse pakottaa itseä tekemään. Jos tuntuu, ettei huvita, voi istua sohvalle ja katsoa jouluelokuva tai kuunnella joululauluja. Pikkuhiljaa se joulumieli taas tulee takaisin ja hommat alkavat kiinnostaa.”
Kiirettä voi välttää tekemällä joululaatikot hyvissä ajoin ja pakastamalla ne raakana odottamaan paistoa. Pipari- ja torttutaikinat ja täytteet voi ostaa hyvissä ajoin ja välttää sen hetken, kun kaikki muutkin ovat hakemassa taikinatarpeita.
Jos joulutohotus kuitenkin alkaa stressata ja kiire kuristaa, Anulla on vinkki tähänkin. ”Pysähdy, ihan vain pysähdy. Kiire on aina omassa päässä. Koskaan ei ole niin kiire, ettei ehtisi hetkeksi hellittää ja miettiä mitä on tekemässä.”
Pukkina ja muorina lasten riemussa mukana
Anu ja miehensä Jari ovat tehneet puolenkymmentä vuotta pukkikeikkaa. Toppilan pukki ja muori aloittavat keikat aattona aamupäivällä ja jatkavat niitä pitkälle iltaan.
”Aloimme keikkailla, kun oli taloudellisesti tiukkaa ja halusimme hankkia lisää tienestiä. Meillä ei ole omia lapsia ja on hienoa nähdä lasten jouluriemua. Siksi pukkireissut ovat jatkuneet vuodesta toiseen.”
Joulupukin ja -muorin haluavat samat perheet vuodesta toiseen, ensimmäiset kyselyt tulevat jo loppukesästä. Partaan, peruukkiin sekä muhkeisiin, Anun ompelemiin kamppeisiin pukeutuneet pukki ja muori viihdyttävät ja viihtyvät aaton erinomaisesti lasten parissa.
Tänäkin vuonna aatto hurahtaa pitkälle iltaan lapsiperheitä ilahduttamassa.
Aattoilta jatkuu keikkojen jälkeen Anun vanhempien luona ja joulupäiväksi he menevät puolison vanhempien luo. Tapaniksi Anu kutsuu ystävänsä kotiinsa nauttimaan yhdessä olosta.
”Joulussa minulle tärkeintä on tuottaa iloa: se että pystyn antamaan hyvää mieltä ja sellaisen olon, että minusta välitetään. Itselle en vaadi paljon, muille haluan antaa”, Anu vakavoituu.